Valottumisviikot

Korkean valon leiri aukaisee uuden näkökulman Välimeren kevääseen ja omaan tapaan hahmottaa maailmaa.

Kuka minä olen? Miten minusta tuli minä? Mitä kohti haluan seuraavaksi suunnata? Itsetutkistelun rinnalle nousee kysymys siitä, mikä rajoittaa kykyäni nähdä ympäristöni ja toisaalta mahdollisuuteni sellaisina kuin ne ovat.

Peileinä viikon matkalla ovat toisten matkalaisten lisäksi samassa valossa maalanneet kuvataiteilijat ja samoilla rannoilla ja kukkuloilla kirjoittaneet kirjailijat, oppaina Kaisa Raittila ja Mikko Malkavaara.

Ryhmään mahtuu kerrallaan korkeintaan 12 valottujaa. Majoittuminen hotellissa tai vuokra-asunnossa oman harkinnan mukaan. Kohtaamisten tukikohtana Kaisan ja Mikon Nizzan-koti Valottuma.

Valottumisviikko voidaan räätälöidä lähtijöiden tarpeiden mukaan. Onko sinulla yhteen hitsautumista odottava ryhmä valmiina? Tarvitseeko työyhteisösi uutta näkökulmaa?

Yhteystiedot

Kaisa Raittila
kaisa.raittila@saunalahti.fi
p. +358 400 606979

Mikko Malkavaara
mikko.malkavaara@diak.fi
p. +358 400 874563

Vuokraaminen

Jaamme mielellämme ilomme nizzalaisesta ullakkohuoneistosta ja vuokraamme Valottumaa perheellesi tai työtilaksi. Parastaan paikka tarjoaa kahden hengen seurueelle.

Yläpuolella olevasta varauskalenterista näet vapaat viikot. Lisätietoa vuokraamisesta löydät yläpalkin otsikon Valottuman vuokraaminen takaa. Kerro matkasuunnitelmastasi yhteystietolomakkeella tai sähköpostitse.

Varauskalenterissa ensimmäinen ja viimeinen mustaksi merkitty päivä ovat vaihtopäiviä, siis mahdollisia vuokrattaviksi. Tavarat voi tuoda tai jättää asunnolle lentoaikataulujen mukaan. Avain vaihtaa omistajaa pääsääntöisesti Suomessa.

Kolmen kuukauden kaupanteko

Kotona odotimme viikonlopun yli. Maanantaina Timo onnitteli. Korotettu tarjouksemme oli hyväksytty.

Juuri silloin aloin ihmetellä, miksi ylipäänsä koskaan olin ajatellut, että ostaisimme asunnon ulkomailta. Miten järjetöntä! Emmekö olleet tuhanteen kertaan päättäneet, että vuokrataan vetäytymispaikka aina uudesta kylästä tai kaupungista, ei juututa yhteen maisemaan. 

Tärisin öitä painajaisten kourissa. Milloin valui vesi katon läpi, milloin syysmyrsky rikkoi lumipallon kokoisin rakein ikkunat, milloin maanjäristys repi talon perustukset, milloin nousi tsunami kävelykatua pitkin ja milloin törrötti terassilla kuolleen kasvin ruoto. Ainakin siitä olin varma, että tuhoamme maapallon lentämällä tai lentoliikenne lakkaa kokonaan ja meillä on velkainen vintti monen päivän junamatkan päässä.

Samaisena maanantaina olimme jo pankissa. Lainaa kilpailutettiin toista viikkoa sitkein neuvotteluin. "Nyt lupasivat pudottaa marginaalia tämän verran", sanoi Mikko puhelimeen monta kertaa. "Kyllä me tulemme siihen samaan tai pudotamme vielä vähän", sanoi pankintäti. Ongelmana oli vain vakuus, kun ulkomailla sijaitsevaa asuntoa ei voi sellaisena pitää. Lopulta paras tarjous tuli omasta pankista.

Elokuun 12. tapasimme Pirkon tyttären Pauliinan Habisolin Vuorimiehenkadun toimistolla. Kävimme läpi nivaskan pienellä ranskanpräntillä kirjoitettua tutkimusta asunnon kunnosta. Sähköt eivät olleet ihan ajan tasalla, mutta termiiteistä ei ollut pienintäkään havaintoa sen enempää kuin asbestista tai lyijystäkään. Viimeisessä talon kokouksessa Madame ja Monsieur Vielä Hetken Nykyinen Omistaja olivat ottaneet puheeksi, kuinka ollakaan, katon huonon kunnon.

Me allekirjoitimme paperit emmekä todellakaan vain nimellä. Ranskaksi piti vakuuttaa mallitekstin mukaan, että on nähnyt ja lukenut ja tietää nyt ihan varmasti, mitä papereissa on. Joka ainoaan lappuun piti molemmin puolin lisätä vähintään puumerkki. "Tällaista se siellä Ranskassa on", sanoi Pauliina.

Kun palasimme kotiin, maksoin notaarin tilille käsirahan, 15 000 euroa, ja jäimme odottamaan, että samaiset paperit kiertäisivät nykyisten omistajien kautta takaisin notaarille. Silloin nimittäin postitettaisiin merkittävä, kirjattu kirje, jonka vastaanottamisesta alkaa ranskalaisen asuntokaupan yllättävin vaihe, katumusviikko. Katumusviikon aikana saa perua kaupan ilman sen kummempaa syytä, ja käsiraha palautetaan siitä mitään nipistämättä.

Kun kirjeet monsieur Malkavaaralle ja madame Raittilalle elokuun 26. päivänä tulivat, oli meillä onneksi niin kiireinen viikko, ettemme ehtineet katua. 

Ranskassa asuntokaupan hoitaa notaari. Hänen vastuullaan on varmistaa, että kaikki termiittilaskennat ja lyijymittaukset on tehty asunnossa asianmukaisesti. Tähän puuhaan häneltä ainakin Rivieran auringossa saattaa kulua kolmekin kuukautta. Me hätyytimme häntä täyden kalenterimme ahdingosta. Loppukauppa, joka solmittaisiin notaarin Antibesin konttorilla, sovittiin tehtäväksi 14. lokakuuta.