Kynänjälki 2.-9.6.2019

Kaikille sanoista kiinnostuneille loistava tilaisuus yhdistää kirjalliset sormiharjoitukset ja eteläisen Ranskan vehreä alkukesä. Kielestä nauttimisen taito, itsensä ilmaisemisen ilo ja ennakkoluuloton kokeilijan mieli riittävät.

Pieni, korkeintaan kymmenhenkinen ryhmä nauttii ilmaisun muunnelmista ja kokeilee erilaisia tapoja lähestyä sitä, mikä odottaa sanomistaan. Kirjoitamme vaihtuvissa maisemissa erilaisten harjoitusten pohjalta. Päivän kirjallisia hedelmiä maistellaan oliivilehdoissa, kaupunkien aukioilla, puistoissa, rannoilla ja Valottuman terassilla.

Päivän retket suuntautuvat Nizzan ja lähikaupunkien kujille, rannoille ja rinteille. Katsomme Mont Albanin linnalta rannikkoa itään, kuljemme Villefranchen kujilla, nousemme Haute de Cagnesiin ja tervehdimme taiteilija Renoir?n pihan oliivipuut. Cimiez?n kukkulalla kirjoitamme fransiskaaniluostarin puutarhassa ja muinaisessa kelttien pyhässä metsässä. Tutuiksi tulevat linnakukkulan hautausmaat ja kreikkalaisten muinaisen kaupungin rauniot. Cap Ferrat?n niemellä on mahdollisuus kirjoittaa Villa Ephrussin ruusutarhassa tai suihkulähteillä. Kävelemme vanhaa pyhiinvaellusreittiä Ranskasta Italiaan.

Retkillä käytämme julkista liikennettä. Hyväkuntoiset voivat kävellä suurimman osan välimatkoista. Retkikohteet on valittu niin, että yhteiseen työskentelyyn voi osallistua huonommallakin kunnolla.

Ohjelma
Sunnuntai 2.6.
Siirtymävaiheen matkapäiväkirja.
Mikä minua työntää?
Mikä pidättelee?
Saapuminen ja majoittuminen.

Maanantai 3.6.
Maiseman maalaaminen. Miten löydän oikean väriset sanat?
Cemenelum, roomalaisten kaupunki. Fransiskaaniluostarin oliivilehto ja puutarha, kelttien pyhä metsä bois sacrée.

Tiistai 4.6.
Etäisyyden ottaminen.
Miltä lähellä oleva näyttää kaukaa katsottuna?
Mont Boron, Fort de Mont Alban, Villefranche sur mer.

Keskiviikko 5.6.
Suhteiden taju.
Mikä yksityinen on yleistä?
Haute de Cagnes,
Le Musée Renoir.

Torstai 6.6.
Elävän mallin kirjoittaminen. Kirjoitanko, mitä näen?
Saint Jean Cap Ferrat, Rotschildin puutarha
/ Plage Passable.

Perjantai 7.6.
Luopumisten jälki.
Miten tekstiä riisutaan?
Katolinen ja juutalainen hautausmaa, linnakukkula ja kreikkalaisten kaupunki

Lauantai 8.6.
Sisäinen interiööri.
Miten kirjoittaa mielen tila?
Vanha pyhiinvaellusreitti Ranskan Mentonista Italian Ventimigliaan

SU
Paluu Suomeen.

Kurssin hinta 300 euroa sisältää kirjoittamisen ohjauksen, paikallisen opastuksen ja julkisen liikenteen kulut. Matkoista Ranskaan, majoituksesta, aterioista ja mahdollisista pääsymaksuista jokainen vastaa itse. Autan tarvittaessa majoituksen löytämisessä.

Kysy lisää tai ilmoittaudu mukaan
Kaisa Raittila, kaisa.raittila(at)saunalahti.fi, p. +358 400 606979.

Yhteystiedot

Kaisa Raittila
kaisa.raittila@saunalahti.fi
p. +358 400 606979

Mikko Malkavaara
mikko.malkavaara@diak.fi
p. +358 400 874563

Vuokraaminen

Jaamme mielellämme ilomme nizzalaisesta ullakkohuoneistosta ja vuokraamme Valottumaa perheellesi tai työtilaksi. Parastaan paikka tarjoaa kahden hengen seurueelle.

Yläpuolella olevasta varauskalenterista näet vapaat viikot. Lisätietoa vuokraamisesta löydät yläpalkin otsikon Valottuman vuokraaminen takaa. Kerro matkasuunnitelmastasi yhteystietolomakkeella tai sähköpostitse.

Varauskalenterissa ensimmäinen ja viimeinen mustaksi merkitty päivä ovat vaihtopäiviä, siis mahdollisia vuokrattaviksi. Tavarat voi tuoda tai jättää asunnolle lentoaikataulujen mukaan. Avain vaihtaa omistajaa pääsääntöisesti Suomessa.

Häikäisevästä merestä se alkoi

Lokakuussa 2007 Mikon alunperin kesyksi diagnosoitu eturauhassyöpä osoittautui aggressiiviseksi. Urologi tarjosi nopeinta mahdollista leikkausaikaa, kahden viikon päähän. Olimme parina nuori ja asuneet yhteistä kotia vasta muutaman kuukauden. Taudin vakavuuden takia leikkaus olisi laaja, ja se tiesi rakkauselämälle vakavaa uhkaa. Päätimme jättää diagnoosit hetkeksi sikseen ja lähteä todellisuutta pakoon.

Edullisin meitä kiinnostanut äkkilähtö oli Nizzaan. Kaupunki oli Kaisalle uusi. Asuimme Hôtel Ellingtonissa plataanien reunustamalla Boulevard Dubouchagella. Kadun toisella puolella seinää kiertävällä parvekkeella vanha rouva kasteli kukintansa päättäneitä, ryhmyvartisia pelargonioita. Naapurikorttelissa Rue Pastorellilla Pizzeria Samboran vähäeleisen kohtelias omistaja tarjoili meille puoli-ilmaista, onnelliseksi tekevää ruokaa ja viiniä kannussa. Un pichet du vin rouge, s'il vous plait, opimme pyytämään.

Väsynyt leijona Nizzan Linnavuoren hautausmaalla.

Olimme nälkäisiä. Viidessä päivässä kuljimme itään, länteen ja kukkuloille. Lännessä vietimme päivän Cannesin edustan luostarisaarella Lérinsissä. Kukkuloilta Vencesta etsimme Henri Matissen viimeisten vuosien päätyön, Ruusukkokappelin, ja Saint Paul de Vencesta Marc Chagallin haudan. Lännessä nousimme Ezen häikäisevälle jyrkänteelle ja odotimme turhaan junaa Monacossa.

Kaikista tärkein oli kuitenkin Italian rajalla oleva Menton. Päivä oli viiltävän kirkas, kun kiipesimme sen vanhaankaupunkiin ja korkealla kukkulalla olevalle hautausmaalle. Vielä vuosia myöhemmin saattoi Kaisa väsymisen ja turhautumisen keskellä sanoa: "Muista Mentonin rinteet." 

Kaikissa rannikon kylissä ja kaupungeissa parasta oli meri. Sen kirkkaus paransi pimeää mieltä. "Tuossa talossa voisin asua", sanoi Kaisa useamman kerran. "Muutetaan tänne", sanoi Mikko, jolle lääkäri ei juuri lupaillut elinaikaa. 

Saint-Paul-de-Vence, lokakuu 2007.

Urologin vastakkaisesta mielipiteestä piittaamatta Mikko perui leikkausajan ja lähti syöpälääkäri Timo Joensuun hoitoon (Mikon blogi Taudinkuva). Pahimmat uhkakuvat hälvenivät, ja vähitellen piti alkaa uskoa, että tauti on saatu talttumaan. 

Huhtikuussa 2010 lensimme Nizzaan ja kiersimme Provencen kaupunkeja, Marseillesta Aix en Provenceen, sieltä Avignoniin ja Arlesiin. Nizzan-kone oli viimeisiä, joka Seutulasta nousi. Islantilaisen tulivuoren tuhka oli sulkemassa koko Euroopan ilmatilan. Arlesissa meille pudisteltiin päätä, kun etsimme päiväretkeä varten vuokra-autoa. Kaikki autot olivat jossakin päin Eurooppaa viemässä lennotta jääneitä kotiin. Samaan aikaan sattunut junalakko nostatti tunnelmaa rautatieasemilla, mutta Châteauneuf du Papessa nautimme samettista viiniä oliivipuun alla ja katselimme Rhônen laaksoon, etsimme Magdalan Marian Eurooppaan rantautumisen paikan Saintes Maries de la Merissä ja junan ikkunasta tunnistimme Marcel Pagnolin lapsuuden kukkulat.

Cagnes sur Merin keskiaikaisessa vanhassakaupungissa kymmenen kilometrin päässä Nizzasta juhlistimme toista hääpäiväämme. Nizzaan palasimme ennen Helsinkiin lentämistä kuin kotiin. Söimme Rue Pastorellin pizzeriassa ja totesimme, että täällä voisimme olla aina. Tämä on kaupunki, jossa ovat Pariisi ja Italia ja meri, kaikki samassa paketissa. Lyhyen matkan päässä täältä ovat lähikaupunkien lisäksi laventelipellot, patikkapolut, huikaisevat rantatiet ja juhlalliset vuoret. Ylimystön hillittyä charmia voimakkaammin meitä puhuttelivat arkiset patonginkantajat. Ja valo, tietenkin valo.

Ei siis ihme, että le galetas de la lumiére, valon vintti, lopulta löytyi nimenomaan Nizzasta.