Nizza
Matkaoppaiden Nizza on aristokratian ja Hollywood-näyttelijöiden spatseerauspaikka. Palmujen reunustama rantatiekin sai nimekseen Promenade des Anglais, englantilaisten kävelykatu, brittiherrat kun yrittivät 1820-luvun nälkätalvina keksiä köyhille nizzalaisille työtä. Olisihan sitä paitsi mukavampi kävellä rannalla kenkiään tuhrimatta ja nilkkojaan nyrjäyttämättä, herrat ajattelivat, vaikka rouvat parantelivat reumatismiaan ja nauttivat leudosta talvesta pensionaateissaan ylhäällä kaupungin rinteillä. Rantakulttuuri oli vielä tuntematonta ja ruskettumista pelättiin, olihan se ulkotyöläisen tunnusmerkki.
Satojatuhansia vuosia sitten Meri-Alppien (Alpes-Maritimes) ja meren väliin jäänyt kaistale on ollut mammutinmetsästäjien suosiossa. Kreikkalaiset perustivat rannikolle 300-luvulla eKr. kauppapaikan ja antoivat sille voitonjumalansa nimen Nikaia. Provencelaisten suussa se vääntyi Nissaksi, ranskalaisille kaupunki on Nice. Suomalaisten käyttöön on vakiintunut italiankielinen Nizza.
Keisari Augustuksen aikaan ajanlaskun alussa alueelle tulivat myös roomalaiset ja perustivat rinteelle oman kaupunkinsa, Cemenelumin, nykyisen Cimiez'n kaupunginosan. Senaikaisen amfiteatterin rauniot
ovat edelleen nähtävissä Matissen museon vieressä.
Roomalaisten mukana levisi Nizzaan myös kristinusko. Ensimmäinen piispa kaitsi rivieralaisten sieluja jo 300-luvulla.
Historiansa aikana Nizza on kuulunut vuoroin Italialle, vuoroin Ranskalle. Juuri siksi Nizzan rakennusperinteessä ja tunnelmassa on myös pala Italiaa. Ranskaan kaupunki liittyi pysyvästi vasta vuonna 1860.
Nyky-Nizza on kaunis, arkinen, luonteva ja monipuolisuudessaan täynnä vaihtoehtoja. Onnellista on kävellä häikäisevän aurinkoista rantaa ja kiertää Linnavuoren kuvetta satamaan, sieltä Place Garibaldille ja vanhankaupungin hiljaisempien kujien kautta ylös Linnavuoren hautausmaille katsomaan alas kaupunkiin ja merelle. Keskuspuisto, Promenade du Paillon, aukeaa vihreänä kaistaleena rantakadulta kohti kansallisteatteria ja nykytaiteen museota. Sen alla virtaa Paillon-joki, entinen kaupungin pyykinpesupaikka. Nykyään Promenadella saattaa nähdä, miten lohi nousee Paillonin suulle.
Jos malttaa kävellä syvemmälle kaupunkiin, löytää suloisia huvilakatuja, juhlallisia bulevardeja ja kauniisti kohti merta aukeavia rinteitä pinjoineen, sypresseineen ja muurien yli roikkuvine köynnöksineen. Löytöretkeilijän paras neuvo on tämä: astu aina pääväylältä sivuun. Tunnelma on toinen jo korttelin päässä.
Linnavuoren kupeeseen on rakentunut varhainen Nizza, nykyinen Nizzan vanhakaupunki. Rauhanrakastajan kannattaa astua sielläkin vilkkailta pääkujilta sivuun. Iltaisin vanhakaupunki tuntuu muuttuvan yhdeksi ainoaksi kujille levittäytyväksi ravintolaksi. Öisin paikan omii juhliva nuoriso. Aamuvirkut hakevat Cours Saleyalta, kukkatorilta, päivän vihannekset ja tuoretta maljakkoon.
Cimiez'n rinteiden rauhalliset kadut vievät Chagallin museolta Matissen museolle. Unohtumattomia ovat olleet raukean iltapäivän hetket museon edessä olevassa oliivilehdossa, jossa miehet pelaavat petankkia ja lapset pääsevät rattaistaan juoksentelemaan. Un pichét du vin rosé on täällä välttämätön, ja se nautitaan muovituolilla puiden varjossa oliivilehdon vaatimattomassa kuppilassa. Ihan vieressä on fransiskaaniluostarin upea puutarha, josta aukeaa näkymä alas kaupungin itäiseen osaan.
Lähempänä kaupunkia, Cimiez'n alarinteellä, Carabacel-kadun takana on hienojen vanhojen talojen hiljaisia katuja ja l'Hermitage, linnamainen valkoinen rakennus, joka näkyy myös Valottuman terassille. Helpoin reitti sinne kulkee seuraamalla Rue Pastorellia itään. Ylitä Boulevard Carabacel ja nouse mutkikasta tietä rinteeseen.
Kun Cimiez'ltä laskeutuu Avenue des Arénes de Cimiez'tä tai Vieille Chemin de Cimiez'tä pitkin, päätyy Boulevard Carabacelin ja Avenue Saint-Jean-Baptisten kulmaan, jossa Matissen pyöreärintainen neito tervehtii laatikkopäätä, Tête carréeta. Tämä erikoinen kirjastorakennus on alku vanhaankaupunkiin rajoittuvalle kulttuurikaistaleelle, Promenad des Artsille, jossa ovat peräkkäin luonnontieteellinen museo, Muséum d'histoire naturelle de Nice, nykytaiteen museo MAMAC, Musée d'art moderne et d'art contemporain ja Nizzan kansallisteatteri, Theatre National de Nice. Kaupungissa toimii myös useampi pieni teatteri.
Tervejalkainen tutustuu Nizzaan kävellen. Vähän reippaamman lenkin takana ovat kaksi muuta Nizzan varakkaiden kaupunginosaa, Mont Boron idässä ja Les Baumettes lännessä, Bd Francois Grosson, Rue de Francen ja valtatie Voie Mathis'n rajaamalla alueella. Jälkimmäisellä on myös entisajan aristokraattisten huviloiden loistoajan edustaja Nizzan taidemuseo, Musée des Beaux-Arts de Nice.
Kaupungin ainoa raitiovaunulinja vie ylös rinteelle ja Place Massénan kautta, vanhankaupungin sivuitse itäisiin kaupunginosiin. Sen kyytiin kannattaa nousta ihan vain kaupunkia katsellakseen. Rinteellä (rautatieaseman suuntaan) raitiovaunun linja kulkee läheltä kaupungin kuuluisinta kirkkoa, 1933 valmistunutta art deco -tyylisuunnan Église de Sainte-Jeanne-d'Arcia.
Jääkiekkofani tutustunee Nizzan Kotkiin,viherpeukalo puutarhoihin ja oopperan ystävä oopperaan. Tapahtumien parhaat löytyvät Nizzan kaupungin kotisivuilta ja matkalaisten oppaasta. Epävirallisempi nettisivusto voi sekin tarjota löytöjä.